LauraTämä keskiviikko alkoi hieman väsyneissä tunnelmissa. Join heti herättyäni kaks kuppia kahvia kauramaidolla ja seurasin aamun ensimmäistä Teams-tuntia sängystä käsin. Aamupäivän aikana aurinko alkoi paistaa ihanasti ja oppituntien välissä kirjoitin muutamia Whatsapp- viestejä mun läheisille.
Kuluneiden viikkojen aikana oon useaan otteeseen miettinyt sekä kaikkia oman lähipiirin, että muita tämän maan vanhuksia, jotka elävät entistä enemmän eristyksissä meistä muista ihmisistä. Heitä, mua ja varmasti monia muitakin turhauttaa ja harmittaa se, kun ei voi nähdä omia rakkaita läheisiä tuttuun tapaan ja kokoajan on mietittävä tarkkaan, ettei aiheuttaisi omilla toimillaan riskejä itselleen ja muille ihmisille. Nyt kun ei voi fyysisesti nähdä, niin koen, että muun yhteydenpidon ylläpitäminen ja kuulumisten vaihtaminen on vielä tärkeämpää kuin aiemmin!
Mun viimeinen Teams-tunti loppui puoli kahden aikaan ja iltapäivä kului koulujuttuja tehdessä ja meidän nuorisovaltuuston yhteistyövaliokunnan videokokouksessa. Illemmalla paistettiin pikkusiskon kanssa pakastepitsat, katottiin yhdessä Netflixiä ja soitettiin videopuhelu meidän isovanhemmille.
Näiden poikkeusolojen vallatessa pienetkin hyvät teot tuntuu meistä kaikista tosi ihanilta ja piristäviltä. Haastankin siksi just sut soittamaan tai laittamaan viestiä jollekin sun isovanhemmista tai läheisistä vielä tämän viikon aikana.
Tehdään jokainen jotain hyvää omalla tavallamme ja luotetaan siihen, että kaikki järjestyy vielä! Jos haluat muistaa ja auttaa sun läheisiä soiton tai viestin lisäksi esim. ruokatilauksella tai kukkalähetyksellä, niin suosi ihmeessä paikallisia yrittäjiä ja anna oma apusi ja hyvä tekosi myös heille!
Hymyjä sun loppuviikkoon 🙂
– Laura
