Avasin läppärin kahdeksan aikaan ja kävin napsauttamassa kahvinkeittimen päälle. Ihanat auringonsäteet valaisivat koko meidän keittiön ja jäin lähes koko aamuksi tekemään kouluhommia oman huoneen sijasta ruokapöytään. Aamupäivä sujui rennosti Teams-tunteja seuraillessa ja pikkusiskon kanssa jutustellessa. Tästä “karanteenielämästä” seurannut tietynlainen kiireettömyys on yks niistä harvoista hyvistä puolista, joista oon ollut tosi onnellinen. On ollut ihan parasta, että oon pystynyt viettämään normaalia enemmän aikaa etenkin just mun pikkusiskon kanssa.

Tän lukuvuoden viimeinen jakso alkaa olla kohta puolivälissä. Tavallaan musta tuntuu, että oon päässyt tähän uuteen opiskelutapaan hyvin sisälle, mut jonain päivinä tää itsenäinen opiskelu on tuntunu kieltämättä kyllä raskaalta. Myös se, että en oo nähnyt kavereita normaalisti nyt yli kuukauteen on ollut mulle tosi iso muutos. Videopuhelut ja some on kyllä helpottaneet ikävää, mut eihän nekään nyt kokonaan sitä fyysistä läheisyyttä korvaa. Tää poikkeuksellinen tilanne on kyllä saanut ainakin mut miettimään omia sisaruksia ihan eri valossa ja arvostamaan vielä enemmän siitä, että omasta perheestä löytyy “ystäviä”, joiden kanssa voi viettää nyt laatuaikaa ja jakaa kaikkia mielessä pyöriviä ajatuksia.

Oli tilanne maailmalla tai muuten vaan elämässä mikä tahansa, niin sisarukset ja sisaruus on jotain sellasta, mikä on ja pysyy kaikesta huolimatta! <3 Suhde omiin sisaruksiin on ainakin mulle yksi arvokkaimmista ja voimaanuttavimmista asioista elämässä ja isosiskon roolista on tullut tärkeä osa mun omaa persoonaa.

Sisaruus on vähän kuin “supervoima”, joka kannattelee läpi elämän. Normaalissa arjessa omat sisarukset ottaa usein vaan itsestäänselvyytenä, mut nyt kun ihmiskontaktit on minimissä ja on ollut aikaa ajatella, niin kiitollisuus omia sisaruksia kohtaan on ainakin mulla kasvanut kyllä ihan mielettömästi. Jos sulla on sisarus tai sisaruksia, niin sano tai osoita hänelle tai heille sanoin tai teoin se, että sä arvostat ja välität!

Kivaa loppuviikkoa ja tulevaa vappua!

– Laura

Vastaa