Nuorten retki Merenkurkun saariston Bodvattnetiin

Keskiviikkona 17.6. joukko nuoria suuntasi linja-autolla kohti Suomen ainoaa luonnon maailmanperintöaluetta. Sää oli pilvinen, vaikkakin aurinko välillä pääsi loistamaan pilvien takaa. Onneksi ukkosta ei tullut sääennusteista huolimatta, ja päivä sujui kaikin puolin jouhevasti.

Matka alkoi nuorisotalo Kultsan pihasta klo 10.00. Linja-auto oli perillä Bodvattnetissa klo 10.45. Tullessamme paikalla odotti maailmanperintöopastaja Vesa Heinonen, joka kertoi alueen historiasta ja siitä, miksi alue tunnustetaan maailmanperintökohteena.

“Jotta alueesta voi tulla maailmanperintökohde, sillä pitää olla jotain merkitystä ihmiskunnalle ja sen historialle”, Vesa selitti ja näytti karttaa Merenkurkun saariston alueesta.

Kun Vesa oli pohjustanut alueen historiasta monipuolisesti, lähdimme alueella sijaitsevaan Meren ääressä -näyttelyyn. Näyttelyssä on esillä yli 30:n taiteilijan ottamia valokuvia. Kaunis näyttely on avoinna elokuun alkupuolelle saakka.

Näyttelyn jälkeen lähdimme kiertämään Bodvattnet runt -luontopolkua. “Tiedättekö, mikä tämä on?” Vesa kysyi ja näytti tyrnimarjapensasta ja lisäsi, “Yksi tyrnimarja vastaa yhtä tai kahta kokonaista appelsiinia.”

Kun olimme kävelleet hetken aikaa,                         
tulimme kohtaan, jossa Merenkurkun              saariston alueella vallitseva  maankohoaminen näkyy erityisen hyvin.  “Kohdassa, jossa on nyt tuo traktori, oli vielä noin 40 vuotta sitten vettä”, Vesa kertoi. Rantaviiva on siis siirtynyt paljon kauemmas siitä kuin missä se on vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten ollut.

Seuraavaksi tulimme näköalatornille, josta oli hyvät                                                                       näkymät koko alueelle. Vesa antoi tehtävän: “Laskekaa, montako rappusta ylhäälle asti on. Yksi rappunen vastaa tuhatta vuotta. Saatu lukumäärä kertoo, kuinka kauan viimeisin jääkausi, Veiksel, kesti.” Montako rappusta luulet näköalatornin ylhäälle olevan?

“Merenkurkun saaristo on tunnettu de Geer -moreeneistaan”, Vesa kertoi näköalatornin ylhäällä. De Geer -moreenit ovat syntyneet
jääkauden aikana, kun jäätikkö on vetäytynyt
luoteeseen päin. Ne muistuttavat ikään kuin pyykki-
lautaa, ja niitä on Merenkurkun saaristossa erityisen
paljon.

Näköalatornissa käy paljon turisteja vuosittain. “Tornissa kävi n. 40 000 kävijää viime vuonna”, Vesa arvioi. Se ei ole yllätys, sillä monet matkustavat Merenkurkun saaristoon ihailemaan sen puhdasta luontoa ja alueen henkeäsalpaavaa kauneutta.

Lopuksi vielä söimme eväitä ja grillasimme makkaraa.         
Nuorille tarjottiin vesimelonia, kurkkua ja pillimehua. Päivä oli onnistunut: sää suosi ja opas teki luontoretkestä mielenkiintoisen.

 

 

 

 

 

~ Jesse Kurunsaari