Sonja
Vappu tuli ja vappu meni ja tänä vuonna sitäkin vietettiin eri tavalla kui yleensä. Normaalitilanteessa vappua olisi vietetty porukalla hyvässä seurassa syöden, juoden ja fiilistellen lähestyvää kesää. Simaa, munkkeja, tippaleipää, grillaamista.. Myös perinteinen vapputori on aina pakko kokea ja metrilakut on ostettava, vaikka sen tietää jo etukäteen, että siihen ihmismassaan, tungokseen, mateluun, meteliin ja tönimiseen menee joka vuosi hermot. Tämän lisäksi siellä yleensä myös jäätyy, koska onhan vapun sää aina tuulinen ja kylmä, vaikka aurinko paistaisi. Silti on pakko mennä. Se on osa vappufiilistä.
Myös kaupungin läpi kulkeva vanhojen jenkkirautojen kulkue on nähtävä ja se kuuluu joka
vuotisiin vappuperinteisiin. Haaveena oli vielä joskus itsekin osallistua tähän kulkueeseen, mutta ehkä sitten joskus.
Kaikki isot kokoontumiset ja puistopiknikit on kielletty ja tottahan se harmittaa, mutta päätin pitää vaihtoehtoisen vappupiknikin ihan vaan kotona. Musat täysille, sotamaalit naamaan ja simat kurkkuun. Tänä vuonna vapputorin metrilaku vaihtui kaapista löytyneeseen Kismet remix – patukkaan ja grillaaminen tomaattikeittoon. Viime vuotinen vappupallokin on vielä tallella ja päätin myös tuulettaa valmistujaislakkiani pitkästä aikaa, vaikken poistunutkaan kotoa. Lakin olemassa olo muistuu mieleen aina näin kerran vuodessa, mutta päivänvaloa se on nähnyt viimeksi kolme vuotta sitten.
Ei pöllömpi vappu sittenkään!
