Etäopiskelu mietityttää

Perjantai on viikon paras päivä. Näin ei ole ainoastaan viikonloppufiilisten takia. Nimittäin omassa lukujärjestyksessäni komeilevat huimat kaksi oppituntia tänään. Oppituntisaldo on minimissään – ja se kyllä kelpaakin työntäyteisen viikon jälkeen. Ensin saksaa ja sitten englantia. Kielipainotteinen päivä!

Vallitsevan koronatilanteen takia koulut ovat olleet etäopetuksessa viime viikon keskiviikosta lähtien. Uudet järjestelyt ovat haastaneet sekä opettajat että meidät oppilaat. Diginatiivit ovat jo klaaranneet Teamsin, Moodlen ja muutkin etäopetukseen liittyvät ohjelmat. Toiset pohtivat jo 9. päivää, miten noita ohjelmia tulisi käyttää. Toisaalta jälkimmäisessä on ehkä enemmän opettajia kuin meitä oppilaita, joille digitalisaation suomat mahdollisuudet ovat henkireikä. Digistä eläviä ihmisiä on paljon nykyään.

Etäopiskelun osalta nuoret ovat ajatelleet yhtä ja toista: Joidenkin mielestä se on mukavaa. Toiset haluaisivat mieluummin kouluun. Mediassa on myös kritisoitu. Esimerkiksi Yle uutisissa julkaistiin 24.3. Titta Puurusen kirjoittama artikkeli Teinit heräilevät etäkouluun puoliltapäivin ja pommittavat opettajia viesteillä jopa yöllä – osa ei ole pitänyt kouluun mitään yhteyttä. Tästä olin erityisen hämmästynyt. Aloin pohtimaan, miksi jotkut nuoret toimivat tällä tavalla. Lopulta sain älynvälähdyksen…

Olen nimittäin viime päivät keskustellut siitä, että oppilaita ei ole kuultu riittävästi etäopiskeluun liittyen. Kuulemisen lisäksi tarvitaan toki myös tekoja. Jos oppilaita otettaisiin enemmän mukaan etäopiskelujärjestelyjen suunnittelemiseen, välttäisimme Puurusen esille tuomat lieveilmiöt parhaalla mahdollisella tavalla.

Vaasa on Pohjolan energiapääkaupunki. Voisiko Vaasa myös kantaa titteliä ”opetuspääkaupunki” yhtä ylpeänä? Suunnannäyttäjänä se onnistuu!

Riemuntäyteistä viikonloppua just sulle, kanssanuori!

Jesse Kurunsaari