vierasKesä on alkanut upeasti. Rajoitukset on kevennetty, kelit ovat olleet mahtavia ja elämä alkaa olemaan päivä päivältä kohti tavallista arkea. Korona – aika anto mulle paljon aikaa miettiä ja aikaa myös tutustua itteeni kunnolla. Sain onneksi paljon tekemistä koronan aikana, esimerkiksi musiikkiin panostaminen, mutta on ollut hetkiä jolloin oon ollu tosi epävarma ja sellanen fiilis et ”mä en oikeesti tiedä”.
Aloin katsomaan ympärilleni, alkoi tuntumaan siltä, että kaikilla oli jokin suunnitelma. Mitä lähtee opisklelemaan ja mitä aikoo tehdä isona. Sillä välin kun itselläni on niin monta vaihtoehtoa tehdä ja tykkään kaikista asioista mitä teen vaikuttamisesta musiikkiin. Sekin, että tietyn ikäisenä pitäisi tehdä tiettyjä asioita. Nämä pisti minut ahdistumaan ja tuli rauhaton ja epäonnistunut olo.Olen luonteeltani sellainen, että pohdin asioita moneen kertaa ja tosi syvällisesti.
Miten olen tästä päässyt eteenpäin? Ajattelen asiaa niin, että meillä jokaisella on omanlainen polku. Meillä jokaisella on oma tapa päästä meidän tavoitteisiin. Olen puhunut unelmistani ja fiiliksistäni ääneen läheisteni kanssa, ja ajatellut, että etenen pikku eskelein eteenpäin. Vaikka muilla on valmiit suunnitelmat se ei tarkoita, että minunkin pitäisi tietää mitä teen 10 vuoden päästä. Rauhassa etenen, niin hyvä tulee. Me ollaan nuoria, aikaa on.
Älä jää asioiden kanssa yksin, mua on auttanu läheisten kans keskusteleminen mun ahdistuksesta. Se epävarmuus tai tietämättömyys tulevaisuudesta ei aina meinaa negatiivistä. Se on joskus hyvä pysähtyä ja miettiä et ”hei mitä nyt seuraavaks” . Sillä aina on hyvä tutustua itseensä uudelleen ja uudelleen. Ole armollinen itsellesi, aina ei tarvitse kaikkea tietää, sillä elämästä nauttiminen saattaa unohtua samalla. Uskalla olla epävarma.
Yv Antonio Teca
