LauraHerätyskelloni soi kahdeksan aikaan aamulla ja hiippailin varovasti keittiöön hakemaan aamukahvia. Normaalisti arkena olisin herännyt jo tuntia aikaisemmin, mutta etäopiskelu mahdollistaa nyt rennommat aamut ja pidemmät yöunet – en valita 🙂 Tänään oli etäkoeviikon toisiksi viimeinen päivä ja vuorossa oli terveystiedon koe. Käynnistin koneen vähän ennen yhdeksää ja aamupäivä kului nopeasti kurssikoetta tehdessä.
Saatuani kokeen valmiiksi vaihdoin yöasun lenkkivaatteisiin ja lähdin ulos raittiiseen ilmaan. Aurinko ei ollut tänään kirkkaimmillaan, mutta pienet satunnaiset valonsäteet piristävät mieltäni. Lenkkipolulla näin muutaman koiranulkoiluttajan sekä äidin ja pienen lapsen. Emme sanoneet sanaakaan toisillemme ja etäisyys välillämme oli vielä pidempi, kuin normaalisti. Vaihdoimme silti ystävälliset katseet ja hymyt jokaisen vastaantulijan kanssa. Tavallisesti en kiinnitä sen suurempaa huomiota muihin lenkkeilijöihin, mutta tällaisena poikkeuksellisena ja osittain ahdistavana aikana muiden ihmisten näkeminen tuntuu mukavalta.
Kotiin päästyäni minulla oli hyvä ja virkeä olo. Päivittäinen lenkki teki taas hyvää niin keholle kuin mielelle! Istuin vielä hetkeksi koneen ääreen viimeistelemään biologian arvioitavia tehtäviä ja kertasin muistiinpanoja huomista historian koetta varten.
Illalla pelasin korttia pikkusiskoni kanssa, kertasin historian käsitteitä kirjasta ja soitin videopuhelun parhaalle ystävälleni. Kavereiden näkeminen on jäänyt koronan ja koeviikon takia vähemmälle, mutta onneksi nykyään yhteydenpito puhelimen ja somen välityksellä on tosi helppoa.
Toivottavasti te ootte pitäneet tämän kaiken uuden keskellä itsestänne ja jaksamisestanne huolta ja selvinneet etäopinnoista teidän omien tavoitteiden mukaan.
Voimia ja hymyjä teidän loppuviikkoon! 🙂
– Laura
